PIENET EKOTEKOMME

PIENET EKOTEKOMME

 

Emme osta muovipusseja.

Kaupassa asioidessamme kannamme mukanamme kestokasseja. Pikkuostoksilla puuvillaisia, isommilla Ikean kuuluisia sinisiä. (Vuosia vanhoja molemmat.) Joku kysyy mihin sitten roskat keräämme. Käytämme hyödyksi pakkauskääreet. Ja niitähän riittää. Wc-paperi ja vaipat myydään muovissa, kuten myös leivät ja hyvin monet muut elintarvikkeet. Lisäksi roskakasseina toimii myös hevipussit sekä muuten talouteemme kulkeutuvat pussit. Hyvin, hyvin harvoin ostan pussia vaatekaupastakaan, ostokset mahtuvat useimmiten joko laukkuun, siihen kangaskassiin tai rattaiden tavaratilaan.

 

 

Mikäli mahdollista valitsemme muovittoman tuotteen. 

 

Käytämme pesutupaa.

Emme ostaneet hajonneen koneen tilalle uutta, vaan pesemme pyykit kerran kaksi viikossa pesutuvan laitoskoneilla. Ennakkoluuloistani huolimatta, tämä on kätevä ratkaisu. Pyykkirumban pyörittämisen ei tarvitse olla päivittäistä eikä tarvitse ahtaa kuivaustelinettä milloin mihinkin nurkkaan.

 

Möimme auton pois.

No okei, tarkoitus oli vain ennakoida taloutta ja vaihtaa halvempaan kouluun paluuni vuoksi. Saattaa myös olla, että parhaillaan, tätä kirjoittaessani, mies ajaa uuden kaaran parkkiruutuun… (Mutta oltiin me ainakin kuukausi autottomia!)

 

 

Korjaamme kaiken minkä osaamme.

Vaatteet, huonekalut ja lelut.

 

Ostamme käytettyä.

Muttei nukkavierua. Olen tarkka pukeutumisestamme, ostan aina laatua ja siistiä. En ymmärrä väitettä että käytetty olisi toisten venyttämää. Tai no joo ymmärrän, jos haalii kaappiinsa juuri ne elämänsä nähneet kuteet, joita jotkut luopumistuskaiset eivät uskalla roskiin laittaa. Heitän surutta pois myös tuttujen antamat vaatteet, mikäli ne ovat tahriintuneita tai sen verta nukaantuneita, ettei nukkien poisto enää riitä.

 

 

Emme koskaan, ikinä, heitä roskia muualle kun roskikseen.

Tämän pitäisi olla itsestään selvää ihan kaikille, muttei ole. Jos roskista ei ole heti saatavilla, kannan roskaani mukanani niin kauan kun on. Suomessa niitä nyt kuitenkin on suhteellisen hyvin niin en ole kokenut tätä toimintaa ongelmaksi. Lapsuudessani äitini oli tarkka tämän asian suhteen ja ihana ”Fammuni” vielä tarkempi. Isoäitini otti minut aina yökylässä ollessani keräämään roskia, hän (nyt päälle 90-vuotias ihminen) teki ja tekee edelleen säännöllisesti roskienkeräyslenkkejä. Kerran ala-asteikäisenä menin lähikauppaamme ostamaan jäätelön. Olin yksin, enkä tiedä miksi, mutta hetken mielijohteesta heittäydyin niinkin radikaaliseksi, että heitin jäätelönkuoren maahan. Sopivasti sattui vanhempi rouva paikalle ja komensi poimimaan roskan roskikseen. Ja niin sitä tuli tehtyä eikä sen koommin tullut enää roskaamista kokeiltua.

 

 

Käytämme kestoversioita kaikessa missä kykenemme.

Esimerkiksi talouspaperia emme ole koskaan ostaneet. Sitä ei ollut omassa lapsuudenkodissani enkä koskaan oppinut sellaista kaipaamaan.  Meillä on rättejä millä siivota, vettä jolla pesee sottaiset kädet ja kasvot sekä pyyhkeitä joilla kuivata. Vieraille kattamiseen löytyy servettejä.

 

Emme suosi kosteuspyyhkeitä lastenhoidossa.

Olen huomannut niiden aiheuttavan ainakin meillä ihottumia, joten olen minimoinut niiden käytön vain ääritilanteisiin. Kolmen lapsen kokemuksella vannon vesipesun nimeen.

 

Suosimme luonnonkosmetiikkaa.

Ja palasaippuoita (vähemmän jätettä.)

 

Koti puhdistuu lähinnä vedellä, soodalla, etikalla ja marseillesaippualla. 

Ja wc mäntysuovalla. Koneisiin on vielä jauhemaiset ”tavisaineet” sekä käsitiskeille myrkkyfairya, kun ei tuo meinaa loppua koskaan. Kloriittia tai muita vahvoja aineita pyrin karttamaan niin pitkää kun voin, niiden epäedullisten terveysvaikutusten vuoksi. Esimerkiksi kloriitti on yhdistetty astmaan….

 

 

Käytämme kirjastoa.

Lainauspalvelu on ekologisestikin paras valinta.

 

Pyrimme olemaan tiedostavia kuluttajia.

Ja harkitsemaan hankintoja. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin (kuten tässä kuussa.)

 

 

Yritämme kasvattaa lapsemme parhaan tietotaitomme mukaan vastuullisiksi ja ympäristönsä huomioiviksi.

 

 

Kierrätämme.

Kaiken muun paitsi muovin. Lasit, metallit, pahvit, paperit, pullot, tarpeettomat tavarat ja biojätteet. Mutta muovia ei yksinkertaisesti ole mahdollista kierrättää tässä elämäntilanteessa. Taloyhtiömme roskakatoksessa ei ole muovinkeräysastiaa eikä voimavarani kaiken muun elämän lisäksi veny muovisäkkien rahtaamiseen (autottomana) kilsan päähän. Palavat ne sentään energiaksi.

 

 

Minimoimme ruokahävikkimme.

En oikein ymmärrä miten kotitaloukset tuottavat niin paljon ruokahävikkiä, mitä tutkimukset antavat ymmärtää. Ainakin meillä ostetaan ruokaa aina viikkon tarpeille, se mitä syödään. Lihat sekä leivät kulkevat pakastimen kautta, ruoka tehdään niistä aineista jotka uhkaavat pilaantua ensimmäisenä ja valmistettu ruoka syödään loppuun saakka. Biojätteseen päätyy asianmukaisesti kuoret ja joskus lapsen lautaselle jääneet lähmityt rippeet (meidän taapero sormiruokailee.)

 

 

Asumme jollain mittapuilla ekologisesti.

Kerrostaloasunnossa, 74 neliössä viisi henkeä. Kaupungissa. Tosin jos saisimme päättää asuttaisimme minkä kokoista mökkiä tahansa, tosin ei ehkä ihan missä tahansa… Ehkä joku päivä vielä.

 

 

Maksamme kestävämmästä sähköstä.

 

 

Pyrimme uusiokäyttöön.

Esimerkiksi lasten askarteluiden tarvikkeet koostuvat hyvin usein kierrätysmateriaaleista – jopa roskista.

 

 

Emme pidä sähkölaitteita (myöskään valoja) turhaan päällä, eikä latureita yms. pistorasioissa käytön ulkopuolella.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *