(ECO)LIFESTYLE

SLOWMORNING – MINIMALISMI

Olen luonteeltani järjestelmällinen. Jo lapsena kävin aika-ajoin omatoimisesti tavaroitani läpi. Jopa niin, että kerran toivotettiin äiti tervetulleeksi kerrossängyn osia ikkunasta heittäen… Vein myös ala-asteikäisenä nelivuotiaana seurakunnan kerhossa askartelemani tuotokset roskiin. Se on ainoa poisheitetty asia, joka tänä päivänä hieman harmittaa.

 

Odottaessani esikoistani satuin lainaamaan kirjastosta teoksen leppoistamisesta. Se oli ensi kosketukseni downshiftaukseen. Jota kaiketi on tullut tässä opiskelu- ja kotiäitivuosina olosuhteiden pakostakin harrastettua. Sitä kautta kävi tutuksi myös minimalismi, kemikaalien haitat, muoviongelma ja ja…

 

Koen sellaisen yksinkertaisemman elämän hyvin inspiroivana. Omaankin hivenen taiteilijasielun vikaa. Näen miltei kaikessa mahdollisuuksia, tarvitsen ympärilleni ihmisiä, mutta liika materia ahdistaa.

 

Minimalismitaipumuksista huolimatta en ole mikään ”kaksi kahvikuppia kaapissa”-tyyppi, vaan omistamme kaiken meidän perheelle tarpeellisen. Esimerkiksi kahvitteluastiasto löytyy jotakuinkin 50:lle hengelle, mutta vaihtoverhoja ei ole. Pussilakanoita on neljälle peitolle kahdeksan kappaletta ja kun pesukone tuli tiensä päähän, uutta ei ostettu. Onhan meillä alakerrassa toimiva pesutupa

 

Luopuessani turhasta, tunnen vapautta. Materia kahlitsee, sitä pitää huoltaa ja järjestellä. Se vie aikaa. Meillä on viisi henkinen perhe, joten omaisuutemme ei rinkkaan tule mahtumaan, mutta ihan joka hulavitkutinta ei tarvitse omistaa. Esimerkkinä tästä vaikka piikkimatto, jota käytettiin kymmenen vuoden aikana viitisen kertaa.

 

Toiveeni elämältä on ollut ja on: oma perhe, persoonallinen koti, mielenkiintoinen tutkinto sekä työ mitä tehdä intohimolla. Tärkein on jo toteutunut, opinto on työnalla ja aika näyttä miten loppujen käy.  Vaikka elintasomme joku päivä todennäköisesti kohoaakin, en halua hukata sitä liikaa materiaan.

 

Tagged , , , ,

2 thoughts on “SLOWMORNING – MINIMALISMI

  1. Tosi hyvää pohdintaa minimalismista! 🙂 Musta tärkeä pointti on just se, että perheillä minimalismi voi tarkoittaa niin eri asioita, eikä kyse ole kilpailusta. Toisille tosi extreme voi olla vapauttavaa, mutta sellainen arkeen sovitettu versio on hyvä myös: se että omistaa vain tarpeellisen, eikä hanki uutta kevyin perustein. Joskus harmittaa, että monilla on yksipuolinen ennakkoluulo minimalismista, et se olisi aina vain sellaista superextremeä (valkoinen asunto ja patja lattialla) kun ei se käytännössä useimmilla sitä ole, eikä tarvikaan olla 🙂

    1. Kiitos!:) Niinpä, omasta mielestäni kilpaileminen tässä asiassa on niin turhaa, sillä ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita, mieltymyksiä ja elämänvaiheita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *