SUORITUSVAPAA KESÄ

SUORITUSVAPAA KESÄ

Onhan se hassua kuinka vuoden ajoistakin tehdään stressin aiheuttaja. Joulun tulee olla runsas, puhdas ja kaavaa noudattava. juhannuksen lämmin, kukkiva ja kupliva. Mutta vain yhden vuoden ajan stressikäyrä kohoaa korkeammalle kuin kaikkien vuoden juhlien yhteensä. Nimittäin kesän.

Parin kuukauden mittaiseen ajanjaksoon valmistautuminen alkaa jo vuoden vaihteessa. Puoli vuotta juostaan juoksumatolla pakoon ”jouluähkyä” kuin hamsterit konsanaan. Ensimmäinen kesäkuuta huomataan ettei tavoitemekkoon mahduta, masentaa. Bikinit paljastavat maharöllykän ja täydellisten instajulkkisten kesäotokset tuottavat lähinnä tuskan kyyneliä.

Matkalle pitää päästä, koska niin nykypäivänä tekee kaikki. Pankkitilistä viis. Onhan se harmi jos Jari-Pekan koulukaverit kertovat tarinoita mahtavista Kreetan tippukiviluolista. Ja Jari-Pekka yhden yön telttaretkestä Nuuksiossa.

 

Mitä jos unohdettaisiin suorittaminen?

Ja hyväksyttäisiin itsemme sellaisenaan kuin olemme. Toki urheilu on useimmiten suositeltavaa, mutta ei meistä ketään ole samasta muotista tehty. Kaikilla meillä on sisäisesti ja ulkoisesti hyvät ja huonot puolemme, mutta ihminen on kaunis itsenään. Sellaisena kuin on.

Lapsille paras kesä on vanhempien stressivapaa kesä. Vanhemmille paras kesä on stressivapaa kesä. Suora lainaus terveyskirjastosta: ”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.” 

Eli mitä jos kuunneltaisiin kaikki itseämme ja ehkä myös sitä omaa lasta, mikäli hänellä on realistinen mielipide? Eikä niitä päässä kehiteltyjä/ympäristöstä tulevia odotuksia. Meillä kaikilla on erilaisia elämäntilanteita, erilaisia taloustilanteita ja erilaisia haaveita. Miksi Välimeren hiekkarannoista, kesäkunnosta, rahasyöppö(huvi)puisto käynneistä on tullut maan laajuinen normi?

Ja ei, en väitä ettei näitä saisi tehdä tai että näissä olisi vikaa, vaan sitä, että pienempi palkkaiset itkevät penniensä riittävyyttä esimerkiksi siihen lomamatkaan tai vaikka Lapista Lintsille reissaamista (johon myöskin perheellä rahaa uppoaa), ja päästävä on jottei lapset tuntisi itseään vähäisemmiksi. Kun näinhän ei ole.

 

Kesä voi olla ihan yhtä mahtava ”ihan vain kotonakin.” Kunhan asenne on oikea.

Vain mielikuvitus on rajana lasten kanssa touhuja keksiessä. Sitä voi lähteä retkille (pyörällä, kävellen, julkisilla, autolla..), sitä voi telttailla, grillata (omalla pihalla, leirintä alueella, ulkoilualueella jolla tähän mahdollisuus on, pelailla, tehdä maja ja syödä sekä nukkua siellä, bongailla lintuja, ötököitä, kasveja, eläimiä tai vaikka sammakoita, vierailla museoissa tai muissa läheisissä paikoissa… Sitä voi leikkiä koko kesän vaikka kuvaajaa! Koululainen kirjoittaa omaa lehteä, käydä piknikeillä, maalata ulkona, lukea kirjoja, puistoilla. Kysy näiden jälkeen lapselta mikä oli parasta. Olikohan tylsää?

Toinen juttu on vanhempien uhrautuminen. Sitä en kiellä että paras ilo on lapsen ilo, mutta ei sitä loputtomiin jaksa täyttää toisten iloja. Me itse toteutamme tämän kesän kaikkia miellyttäen. Miehen loman alettua reissasimme Turkuun Muumilandiaan ja muualle. Nyt vuorossa olisi (viiteen vuoteen ensimmäinen) matka ihan vain kahden, lasten viettäessään aikaa isovanhemmilla. Sitten loppukesä saadaan juosta lasten kanssa jäätelötötteröt suussa pitkin lähimättäitä, miehen paiskiessa töitä.

Aurinkoista omansa näköistä kesää! <3

 

Tämä teksti kuuluu Maitokahvimedian kesäkampanjaan, 
jossa bloggaajamme pohtivat kesää ja lomaa eri näkökulmista.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *