VANHAINKODISSA LAPINJÄRVELLÄ

VANHAINKODISSA LAPINJÄRVELLÄ

Astuin aamu yhdeksältä punatiilisen vanhainkotirakennuksen hiljaiseen aulaan. Honkahovi nimeä kantava vanhainkoti toimii 18 muistisairaan kotina. Koska Lapinjärven kunta tavoittelee ihmislähtöisen kunnan titteliä, toimii aamu- ja iltavuoroissa kolme hoitajaa sekä sairaanhoitaja. Yövuoro hoidetaan yhden hoitajan voimin.

 

Päivän mittaan totean, että mikäli olisin hoitaja, haluaisin olla hoitajana tälläisessä paikassa. Työntekijät vaikuttivat jaksavilta sekä asukkaita huomioitiin yksilöllisesti.

 

Jutusteltuani Honkahovin asukkaiden kanssa, uppouduin mielenkiintoisiin elämäntarinoihin. Kuulin kuinka joku oli lähtenyt 10-vuotiaana Karjalasta ja päätynyt mutkien kautta Lapinjärvelle. Joku oli muuttanut Helsingistä maalle avioliiton myötä. Itseasiassa Honkahovin asukkaissa oli useitakin Helsingissä syntyneitä.

 

Vieraana henkilönä tunnuin saavani osakseni ihmettelyä. Eräskin vanhempi rouva oli matkalla huoneeseensa, kunnes päätti toisin nähdessään neulepuseroni. Sen palmikko toi hänelle mieleen muiston pula-ajalla työskentelystä Stockmannilla. Tuolloin myyjät saivat luontaisetuna lankaa ja tämän rouvan äiti kutoi tyttären saamasta langasta kahdelle tyttärelleen palmikolliset paidat. Tytöt eivät töiltään kerenneet neuloa.

 

Lähtöni aikaan, taloon saapui ensimmäiset vierailijat. Vierailijoiden epätasainen jakautuminen vaikuttaa olevan koko maan ongelma. Täälläkin asuu vanhuksia joilla käy säännöllisesti vieraita ja sitten heitä, joilla ei käy ketään. Erään naishenkilön kanssa keskusteltuani paljastui, ettei hänellä ole lapsia eikä miestä. Omat perheensä omaavia sisaruksia käy ehkä kerran vuodessa, vanhimmat heistä ovat kuolleet. Muisti temppuili ja pienen hetken äiti oli vielä elossa, sitten häntäkään ei enää ollut.

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *