WANNABE VEGE

WANNABE VEGE

Kaikkihan meistä tietää, ettei tuotantoeläimillä kummoiset olot ole, eikä metsiemmekään antimet riittäisi, jos meistä jokainen hirvimetsälle lähtisi. Nykypäivän ”teknologiakalastus” uhkaa merten ekosysteemiä. Pian vesistöissämme onkin enemmän muovia kuin kaloja… Eläintuotantoa on syyttäminen (ainakin osittain) metsäkadosta, eroosiosta, vesistöjen rehevöitymisestä, ilmaston muutoksesta, meneillään olevasta eläinten sukupuutto aallosta sekä vesipulasta.

 

Vegaaninen ruokavalio olisi konkreettinen tapa auttaa (eläintuotannosta vuotaa kasvihuonekaasuja ilmakehään jopa liikennettä enemmän.) Näin ollen hyppäsin itsekin mukaan vegaanihaasteeseen vuoden vaihteen lupausaallossa.

 

Ihan ensimmäiseksi tartuin päivittäisistä sähköposteista vegepinaattilettureseptiin. Esikoinen hukutti omansa puolukkahilloon, keskimmäinen kieltäytyi päivällisestä, nuorimmainen viskoi lattialle palasista maton korvikkeen ja itse yritin parhaani mukaan antaa esimerkkikasvatusta, vaikka pahvi maistuikin suussa. Loput paketoin ihanana tyttärenä mukaanviemisiksi äidilleni. Sittemmin opin luottamaan omaan osaamiseeni ja kokkailin perinteisen linssikeiton lisäksi härkäpapurouheesta, pavuista ja muista kasvikunnan tuotteista maistuvampia ruokia.

 

Tosin kesken haastetta loppui voimavarat. Kolme alta kouluikäistä lasta ei ole aina kovin helppo kombo. Ja kun kattilan ojentaa mieheni käteen, alkaa padassa kiehua taas perinteiset sekaruokavalion sapuskat. Tunsin epäonnistuneeni.

 

Sittemmin ymmärsin, ettei meidän tarvitse elää joko tai linjalla. Ainakaan vielä. Näin pari kuukautta myöhemmin totean meidän olevan ”kasvispainotteisia sekaaneja.” Syömme vegeruokaa sen kummemmin ajattelematta useamman kerran viikossa. Lapsenikaan eivät huomaa eroa esim. soijan ja jauhelihan välillä, lukuunottamatta yritystäni ”feikkijauhelihakeitosta”, kuten mieheni eilistä sapuskaa luonnehti.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *