RUOKAPÖYDÄSTÄ TYÖPÖYDÄKSI

RUOKAPÖYDÄSTÄ TYÖPÖYDÄKSI

Ajauduin katsomaan uutta sarjaa. Vihreämpi elämä kertoo norjalaisen Live Nelvikin omasta ympäristöprojektista. Jaksoissa käsitellään mm. kierrätystä, kulutusta, ruokaa ja hiilidioksidipäästöjä. Sen innoittamana laskin omatkin päästöni, mikä oli taas ihan hyvä muistutus missä olisi parantamisen varaa… Suomessa suurimmat yksityisten kuluttajien kasvihuonepäästöt ovat lähtöisin ravinnosta, liikkumisesta sekä asumisesta. Vaikka näillä leveysasteilla asuntoja on lämmitettävä, riittää tällä kansalla petrattavaa. Nimittäin suomalaiset ovat yksi eniten ilmastoa kuormittava kansasanoo WWF.

 

 

Itse olen harrastanut ”ekosisustamista” jo ennen, kuin mitään ekologisuudesta tiesinkään. Järjestelin tavaroita sekä pohdin miten mitäkin huonekalua tuunaisin jo lapsena, vaikkei meillä tuunaamista harrastettu. Eikä kyllä sisustamistakaan, joten minulla ei ole harmainta aavistustakaan mistä tämä innostus on päähäni iskenyt.

 

 

Päälle vuosi sitten meillä meni sisustus uusiksi vastaanottaessani muualla turhiksi jääneitä huonekaluja. En tuolloin osannut aavistaa kuinka suuri urakka edessäni olisi. Enkä sitä, että vatsassani kasvaisi uusi ihmisalku, jonka kasvattaminen veisi voimani mennessään. Kuitenkin, nyt vihdoin ja viimein ollaan voiton puolella.

 

 

Sellaisinaan huonekalut riitelivät keskenään. 74 neliötä oli liian ahdas tila sekamelskalle ja kolmen lapsen äidille, joka tarvitsi ympärilleen estetiikkaa sekä kodin rauhaa. Kaikki tänne tuolloin kannetut huonekalut saivat muuttua valkoisiksi ja osa koki muitakin muutoksia, sillä ne olivat säilytyksessä vaurioituneet. Kuitenkin nyt kaikesta tästä on tullut kokonaisuus, joka on minulle hyvin tärkeä. En voisi enää kuvitella asuvani ”Ikea-kodissa”, vaikka kyllä meiltä Ikeaakin löytyy.

 

 

Kuvassa oleva pöytä on vanha ruokapöytä. Siitä, kuinka vanha se on, ei itselläni ole tarkkaa tietoa, mutta vanha se on. Se oli vuoden verran meillä ruokapöytänä. Pöytä kävi kuitenkin hivenen ahtaaksi ja yksi jaloista oli yläosasta halki, joten kun mies eräänä kesäpäivänä kantoi suuremman ovesta sisään, oli aika keksiä vanhalle uutta käyttöä.

 

 

Pihalla ollut roskalava ei tuntunut oikealta osoitteelta. Koitimme kantaa sen väliaikaiseksi parvekepöydäksi, muttei se mahtunut ovesta eikä ruuveja

(ennen)

saanut auki – onneksi. Hetken pohdin pöydän halkaisua ja sen seinään kiinnittämistä peilipöydäksi, mutten uskaltanut ottaa riskiä seuraamalla halkeaisiko pinta. Sitten keksin laittaa jatkopalat piiloon ja testata sopisiko olohuoneeseemme työpöytä. Se sopi. Siinä se saa olla, kunnes jalka pettää, silloin on aika kokeilla peilipöytä-ideaa.

 

 

Käyttäkää ihmiset luovuuttanne, käyttäkää tavaranne loppuun saakka! Se säästää luontoa, virkistää aivoja sekä tekee hyvää mielelle antaen onnistumisen tunteita.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *