VANHASTA KAULUSPAIDASTA

VANHASTA KAULUSPAIDASTA

Suomalaiset tuottavat vuodessa noin 70 kiloa tekstiilijätettä. Se on paljon, liian paljon. Etenkin kun miettii, kuinka paljon vettä puuvillan (joka on edelleen yksi suosituimmista tekstiilikuiduista) kasvatus vaatii. Puuvillasta valmistettu t-paita vaatii 2 700 litraa vettä alueella jossa todennäköisesti koetaan vesipulaa.

Meillä olisi siis paljon opittavaa kulutuskäytöksestämme. Yksi vaihtoehto, mitä on joitakin vuosikymmeniä sitten pidetty itsestään selvänä, on keksiä vanhalle uusi käyttötarkoitus. Iät ja ajat on revitty puhkikulutetut vaatteet rievuiksi ja räteiksi. Vanhoista vaatteista, verhoista sekä muista tekstiileistä on ommeltu uusia tuotteita. Loppujen lopuksi valmisvaatteetkin ovat etenkin täällä syrjäisessä Suomessa varsin uusi juttu. Pikamuodista puhumattakaan.

En ole itse mikään ompeluguru. Vaikkakin haluaisin olla! Ehkä vielä joku päivä löydän itseni vaateompelukurssille, mutta tähän haavaan tyydyn suhaamaan visioitani (omaan käyttöön) vähän sinnepäin. Alkusyksystä, verhoilukurssin innoittamana yritin löytää yhteisymmärryksen halpiskoneeni kanssa luomalla miehen kainaloista poltetun paidan nukenrattaiden kankaiksi. Hihoista ompelin vielä jokusen donitsinkin.

kierrätysompelu
Kauluspaidasta on käytetty hyödyksi kaikki, kainaloita ja kauluksia lukuunottamatta. Nappilistat toimivat hoitolaukun hihnana. Satiininauhat ovat pakkausmateriaalia. Viimeistellymmän ilmeen olisi saanut toimivalla koneella, kärsivällisemmällä luonteella sekä kaavoja käyttämällä. Lapsille tämä riitti näinkin.

 

 



2 thoughts on “VANHASTA KAULUSPAIDASTA”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *