ENSIMMÄINEN VIIKKO MAALLA

ENSIMMÄINEN VIIKKO MAALLA

1. PÄIVÄ

Saavuimme lauantai-iltapäivänä mökin pihaan varsin hilpeissä tunnelmissa ja tunnelma sen kuin parani avainten puututtua sovitusta paikasta. Ukkosen muristessa, selasin sähköposteista puhelinnumeroita äitini viihdyttäessä samalla tyttöjä hyttystäytteisellä verannalla. Vauva veti sikeitä autossa.

 

Avaimet saatuamme mies lähti yöksi töihin ja me muut asetuimme taloksi.

 

 

2. PÄIVÄ

Ennen lähtöä olin päättänyt heittäytyä lelujen suhteen minimalistimutsiksi. Romantisoiduissa ajatuksissani käpylehmät riittäisivät tyydyttämään lelujen tarpeen yhdessä hiekkalelujen kanssa. Näin ei kuitenkaan ollut. Eikä kyllä ollut silloin 90-luvullakaan, jolloin perheeni vietti kesät useammalla sisävessattomalla ja vesiverkottomalla mökillä. Näiltä kesänviettopaikoilta löytyi kultakin leikkimökilliset leluja ja vinot pinot lukemista… Ajelimme tuolloin turvallisesti moottoriveneellä Ruotsin risteilijöiden peräallokossa sekä juoksimme poliisia ja rosvoa radiopuhelimilla niemen kärjessä…

 

 

3. PÄIVÄ

Esikoinen osallistui juoksukisoihin. Yleisurheilu on täällä suosittua. Esikoisen ikäluokassa palkittiin kaikki.

Urheilutapahtuma oli ensimmäinen kontakti paikallisiin ja tunne tuolloin jäi varsin ulkopuoliseksi, vaikka kyläkummi lämpimältä ihmiseltä vaikuttikin.

 

 

4. PÄIVÄ

Koko kylän työhuoneella vietetyn päivän jäljiltä tämä kylä vaikutti paikalta josta puuttuisi surut ja murheet. Täällä ei tunnettaisi parisuhdeongelmia, rasismia, meidän ja teidän porukoita, yksinäisyyttä, sateenkaaren alta löytyisi aarre ja yksisarviset sen kun lentäisivät. Olin valmis muuttamaan tänne yhden päivän kokemuksen vuoksi.

 

 

5. PÄIVÄ

Esikoisen silmä muurautui hyttysten toimesta kiinni. Loviisaan tutustuminen jätti käsiin tussit, joilla keskimmäinen tatuoi vartalonsa, muutaman kuvan ja ”romanttisen päivällisen” Hesburgerissa. Puusaunakin syttyi ilman häkämyrkytystä äitini toimiessa auttavassa puhelimessa. Saunaan päästiin lopulta niin myöhään, ettei siellä kuumuuden vuoksi kyennyt istumaan viittä minuuttia pidempään. Kuka hullu tekee tätä viikoittain?

 

 

6. PÄIVÄ

Mökkisapuskan innoittamana reippailin nuorimmaiset kyydissä tuplarattailla kylälle kolmen kilsan päähän. Tuplissa oli kumit tyhjänä. Matkan varrella kirosin balleriinat jaloistani löytäessäni määttäät täynnä mustikkaa ja puolukkaa. Kylällä pakenimme kylmyydeltä kirjastoon, jossa koimme todellista kiireettömyyttä. Kirjaston tädillä oli aikaa keskustella. Antoi hän ohjeet kulmilla toimivalle leipomollekin, josta ostimme: munkkipussin, viineripitkon, leivän ja kaksi pillimehua yhdeksällä eurolla.

 

 

7. PÄIVÄ

Olin mukana pystyttämässä telttoja seuraavan päivän kemuja varten. (Itseasiassa koko perhe oli.) Telttoja ei kuitenkaan koskaan käytetty, sillä suomalaiseen tyyliin juhlapäivänä satoi, jonka vuoksi puistojuhla siirrettiin niinkin vehreään tilaan, kuin koulun juhlasaliin.

 

 

8. PÄIVÄ

Totesimme, että lauantai-ilta ei ole hyvä hetki sairastua landella. Yritin etsiä Loviisasta ja Porvoosta yksityisiä klinikoita, mutta tulokset olivat sen mukaiset, että otimme suosiolla suunnan Porvoon sairaalan päivystykseen. Sinne ajoi yli puoli tuntia. Tiedän, lyhyt matka maalla, mutta siitä huolimatta pitkä matka kaupunkilaiselle.

 

 

9. PÄIVÄ

Vauvan sairastuttua jätimme höyryjuna-ajelun ja Loviisan Wanhat talot-tapahtuman välistä. Pyörähdimme kuitenkin Loviisassa apteekkikäynnin verran.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *