JOULU KIERRÄTTÄEN

JOULU KIERRÄTTÄEN

Aika rientää siten, etten mukana tohdi pysyä. Vaikka opiskelenkin rakastaamaani alaa, tuntuu motivaatio kadotetulta. Selitykseksi riittänee ylikuormitus. Opiskelu kolmen pienen lapsen äitinä sekä vuorotyöläisen vaimona ei ole mikään kivuton kombo. Siksi teinkin päätöksen hiljentää tahtia, etenkin joulun ajaksi.

 

Lahjat kirpputorilta

Saan huokaista helpotuksesta, sillä meillä on miltei kaikki lahjat kääreitä vailla valmiina. Viime vuonna lahjoin omat lapseni lähinnä kirpparilöydöillä. Puisella junaradalla, mollamaijalla, minileikkimökillä ja saduilla ainakin. Joku tulkitsi viime vuotisessa tekstistäni häpeää, mutta en minä häpeää kokenut. Mitä nyt somea selatessani olen pistänyt merkille, jakaa jo pelkkä kirppariasiakkuus mielipiteitä, lahjoista puhumattakaan.

Haluan rikkoa vanhoja ennakkoluuloja. Kuulema joskus aikoinaan kirpputori on perinyt nimensä kirppuisista tuotteistaan. Jos asia vielä tänä päivänä siten olisi, kuhisisi meillä kotona varsinainen ötökkäfarmi.

Pieniä lapsia, jotka syntyvät sen verta hyvään asemaan yhteiskunnassa, että leluvarasto kohtaa konmarittamisen useasti vuodessa, ei ole mitään järkeä hukuttaa tehdasuusiin leluvuoriin. Etenkään tässä maailman tilassa. Itse kierrätän ensisijaisesesti maailman ilmasto- ja muovikriisin vuoksi, mutta on se taloudellisuuskin varsin hyvä motivaattori. Kolme lasta lahjoi heittämällä parilla hassulla kympillä.

Kerran kuulin kirppisvastaisen suusta, kuinka käytetty tuote ei voi olla laadukas. Jokikinen viime vuonna käytettynä ostamani jolulahja on vielä ehjä, käytössä sekä näillä näkymin aikanaan siisti seuraavalle leikkijälle. Sen sijaan kaupasta ostetut kärryt ovat jo palaneet jätteenpolton toimesta. Laatu ei riipu ostopaikasta, ei merkistä eikä hinnasta. Tänä päivänä laatu, niin vaatteissa, leluissa ja kaikessa muussa on opeteltava tunnistamaan itse. Ja sen oppii kuten minkä tahansa muunkin – harjoittelemalla.

Tänä vuonna lelulahjat jäävät meidän osalta yhteen kokonaisuuteen per lapsi. Ihan jo siksi että lahjojia on sen verta paljon. Koulussa valmistuksen alla oleva barbitalo sekä vielä kirpulla odottavat pari poikabarbia tytöille. Ja jo kesällä keksimäni puinen parkkihalli pojalle. Kaupasta, sillä aika ei riitä sen tekemiseen.

 

Joulutunnelma kierrätettynä

Kotimme on lasten toiveesta koristettu jouluiseksi jo ainakin viikko takaperin. Seitsemän vuotta vanha tekokuusi on koristeltu, vanhoilla ja tuunatuilla koristeilla, kukkakimpusta säästetyillä hile(koriste)lehdillä, jouluvaloista irrotetuilla metallisydämmillä sekä Spr:n Kontista löydetyillä puukoristeilla.

Tein teitä varten pienen hintavertailun perusjoulupalloista Itiksen Kontin, Kierrätyskeskuksen sekä Fidan välillä. Kierrätyskeskuksessa pallon hinta oli edullisin 10 senttiä kappale. Kontissa valikoima oli siistein ja kuusi palloa irtosi eurolla. Fidassa yhden pallon hinta kieppui 50 sentin hujakoilla.

Joulukalenterina toimii viitisen vuotta vanha, jämäkankaasta ompelemani joulusukka. Se täyttyy päivittäin kolmella namulla kera menneen vuoden kirjakalenterin muumiaiheisella vihkosella. Hivenen roskattomampaa ja sisustuksellisempaa siis.

Lehtihyllyjen joululehdet ovat suorastaan raivonneet nimeäni. Silti tämä on ollut se ainoa kohde, jossa ostolakkohaaste on voittanut. Toisaalta toimintani vaikeuttaa pitämään lehtitalojen työntekijöitä leivässä… Mutta teet siten tai näin, aina se on väärin päin. Joulukirjoja on kuitenkin vinot pinot kirjastoissa, viime kerralla bongasin niin aiheen kirjan että lehden myös kierrätyshyllystä.

 

Käytetyt juhlatamineet

Juhlasesonki näkyy myös kirpuilla. Ainakin viime kerralla Itiksen Kontissa komeili rivikaupalla mekkoa, hametta, aitoa turkkia ja ei aitoa turkkia. Itse sorruin ostamaan vaatteet kierrätyskeskuksen mallinuken päältä. Saatatte nähdä niistä kuvankin joku päivä. Meillä on jouluun pukeuduttu juhlavasti, taannoin kuulin huhun vieläkin juhlavammasta. Mutta osa kaiketi viihtyy rennommin, sikäli kun kaupat ovat joulupyjamia väärällään. Kuvassa näkyvä neule on Kontista. Tyttöjen mekot ovat kirppareilta. Tonttuhattuja sai viime vuonna kierrätyskeskuksesta kaksi eurolla.

Ja kerta laadusta oli puhe, mekkojen kankaat ovat nukattomia. Siitäkin huolimatta, että nuoremman tyttären mekolla on ollut vähintään kolme käyttäjää sekä lukuisia käyttö- ja pesukertoja. Lompakosta se verotti kaksi euroa.

 

Vaikka olisi jouluihminen, voi olla ympäristötietoinen.

Eikä sen tarvitse maksaa maltaita.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *