KELTAINEN RUOKAPÖYTÄ

KELTAINEN RUOKAPÖYTÄ

Blogihiljaisuuden aikana sai myös huushollimme uutta virtaa, sudittuani ruokapöytämme pirteämpään uskoon. Mummoni totesi, että pääsiäispöytä mikä pääsiäispöytä, eipähän tarvitse pääsiäissälää. Minimalisti sisälläni ei pääsiäskrääsästä kovin piittaa,  mutta pöytään olen aivan rakastunut.

Olin saanut jostain, mistä lie, päähän pinttymän keltaisesta pöydästä. Ja koska maalikaupoilla mies ei tohtinut sanoa juuta eikä jaata värivaihtoehtoihin, kotiuduimme alkuperäisen suunnitelmani mukaiset ostokset kainalossa.

Vaikkakin kieltämättä maalaaminen jännitti. Rahaa paloi pohjamaaliin sekä pintamaaliin jokseekin kuutisen kymppiä. Samalla summalla olisi ostanut torista uuden vanhan pöydän.

Yritin toimia kaiken tietotasoni mukaisesti, mutta tiedättehän, kun itselle tekee niin kyllä se sinnepäinkin riittänee. Fuskasin hieman hiomisessa (koska laitteellamme olisi kulunut ikuisuus) ja se näkyy pinnassa, toisaalta pidänkin sen epätasaisuudesta.

Urakan valmistuttua en ole katunut värivalintaa hetkeäkään. Enkä kyllä ole mieheltäkään kuullut moitteen moitetta. Keltainen on oppimisen ja luovuuden väri. Se energisoi, joten sitä suositellaan uupuneen tai masentuneen mielen kohottamiseksi. Varsin hyvä väripilkku lapsiperheeseen siis.

Pintaa suojatakseni hain Indiskasta tabletit. Siinä vasta kauppa josta voisin kotiuttaa aivan kaiken. Niin ihania värejä, koriste-esineitä ja astioita… Vaan eipä meillä ollut tabletteja lukuunottamatta aitoa tarvetta millekkään.

Vaikkei jatkuva maalaaminenkaan mikään ekoteko ole. Uskon vakaasti siihen, että satunnainen ehostus vanhalle kalusteelle on luontoa vähemmän rasittava, kuin uuden valmistaminen. Etenkin kun hyvin usein ne uudet kalusteet tulevat muilta mailta ja laadukkuudesta ollaan valmiita tinkimään…



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *