KIRPPISTELYN MONET KASVOT

KIRPPISTELYN MONET KASVOT
Tiesitkö, että muotiteollisuus on toiseksi saastuttavin teollisuuden ala. Vaateteollisuuteen kätkeytyy hurjia ihmisoikeusrikkomuksia sekä ympäristökatastrofeja, työntekijöitä saatetaan pitää orjuuteen verrattavissa oloissa, lapsityövoimakaan ei ole tuntematon käsite, eläinperäisiä materiaaleja hankitaan moraalittomasti (googleta vaikka mulesing… eikä tämä ole edes pahimmasta päästä), kemikaalit aiheuttavat käsittelijöille terveysongelmia ja koktailithan lasketaan suoraan vesistöihin, joita paikalliset käyttävät pesu- sekä mahdollisesti jopa juomavetenään…. Yhä useampi kuluttaja onkin alkanut kyseenalaistamaan kestämättömälle pohjalle rakennettua kuluttamista. Aina vain useampi on sitä mieltä, ettei vaatevaraston uusimisella ole niin kiire, että niiden vuoksi pitäisi riistää valmistajien elämiä saatika heidän elinympäristöä.

Länsimaisten ihmisten herättämiseksi onkin kehitelty jos minkämoisia kampanjoita, yksi niistä on vuosi ilman uusia vaatteita- haaste, jonka remmin jatkoksi heittäydyin itsekin vuonna 2016 . Haasteessa on tarkoitus vältellä turhaa kulutusta jo valmiiksi tavaraan hukkuvassa maailmassa. Ja näin ollen vaatettaa itsensä kirppareiden antimilla.

 

Mutta herää kysymys, tuenko jonkun toisen kestämätöntä kulutusrallia, ostamalla häneltä ne viime sesongin tuotteet? Hakeeko myyjä synninpäästöä laittamalla vanhat tavarat kiertoon, päästäkseen kauppaan uusimaan lookkiaan?

 

Myös hintataso puhututtaa. Hyvillä kirppareillahan on tunnetusti hinnat kohdillaan. Itse käännän äkkiä suuntaa, jos halvan ketjukaupan vaatteesta pyydetään miltei uuden hintaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että esimerkiksi Henkkamaukan hintataso on poljettu liian alas, mutta se, että maksaisin niistä kirpparilla ”suuren summan” ei auta sillä ruohonjuuritasolla, jolla itse tahtoisin muutoksen nähdä. Mutta kun taas tavaraa saa todella halpaan hintaan, ostetaan yli tarpeen. Kaapin uumenissa vanhentuva vaate ei ole ekologinen, ei vaikka käytetynä sen ostaisit.

 

Sitten päästään hyväntekeväisyyskirppareihin, kuten Uff:iin ja Fida:an. Kumpikin toimija kerää varoja kehitysapua varten ja esimerkiksi Uff kerää lahjoitusvaatteita keltaisiin pönttöihinsä, myy suurimman osan omissa myymälöissään Suomessa. Tuotot käytetään kehitysapuun sekä tietysti organisaation pyörittämiseen. Pienempi osa, ne huonommat vaatteet, lähetetään Afrikkaan, annetaan tukkumyyjille, jotka myyvät ne Afrikkalaisille vähittäismyyjille, jotka puolestaan myyvät vaatteet toreilla kuluttajille. Uffin tavoitteena on pidempiaikainen apu, eli he eivät vaateta alastonta, vaan aktivoivat. Varoista koulutetaan opettajia, tehdään kylähankkeita myös vaatteiden myynti luo työpaikkoja. Mutta samalla se koukuttaa, eikä vaihtoehtoja niinkään ole, kun oma vaateteollisuus on kuollutta ja koko vaatebisnes nojaa länsimaisten vaatelahjoitusten varaan. Moni Afrikan maa yrittääkin nyt kieltää länsimaiden lumpputuonnin.

Joitakin hyviä linkkejä:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2002/03/14/lahjoitusvaatteet-ovat-afrikassa-bisnesta

 
Varjopuolista huolimatta maltillinen kirppistely kuitenkin kannattaa, 
käytetyn ostaminen uuden sijaan säästää luonnonvaroja. 
Mutta osta tarpeeseen, älä turhaa!  


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *