SADEPÄIVÄN HAVAINTOJA

SADEPÄIVÄN HAVAINTOJA

Facebook on kiva kaveri, jopa täällä landella. Mukaan pakkaamamme matkasänky osoittautui roskiskamaksi ja kahden sirkusyön jäljiltä kuontalon muututtua haituviksi, löytyi naamakirjan avulla lainapeti pikkuelohiirellemme.

 

Television puute aiheuttaa vieroitusoireita muulle perheelle.

 

Kotonamme Helsinkiläisessä lähiössä, Alepaan on sellainen 30 metrin matka. Täällä Alepa tunnetaan nimellä Sale ja se sijaitsee kolmen kilometrin päässä. Aukioloajat näyttävät kaupunkilaisen silmiin vanhahtavilta, kun kotopuolessa lähikauppa palvelee viikonpäivästä riippumatta kello 7-23.

 

 

 

 

Hyttysiä. Niitä ärsyttäviä inisijöitä, kuten myös muita öttiäisiä, on täällä huomattavasti pääkaupunkiseutua enemmän. Verenimijät pitävät erityisesti esikoiseni kasvoista. Karkotteet eivät toimi.

 

Kumisaappaat ovat osoittautuneet mainettaan paremmiksi asusteiksi.

 

Öisin on niin pimeää, ettei ulos näe.

 

Kolmen vilkkaan lapsen kanssa rauha on tuntematon käsite. Haluaisin hehkuttaa kuinka tämä mökkikärki, jolla olemme, olisi hiljaisuuden tyyssija. Järven vesi liplattaa, linnut kujertaa, pieni tuulen vire saa lehdet kahisemaan…. Ja niin edelleen ja luovuus sen kuin kukkii. Mutta, näin ei ole. Ainakaan vielä. Todellisuudessa kirjallinen ulosanti on ollut äärimmäisen vaikeaa, kun ajatus jatkuvasti keskeytetään. Jotakuta pitää hoivata tai passata vuorokauden ympäri sekä erittäin sosiaalinen esikoiseni roikkuu kintereillä koko valveillaoloaikansa…

 

 

 

 

Mikäli täältä kävisi Helsingissä saakka töissä (kuten mieheni tähän saakka teki), olisi kai pidemmän päälle taloudellisesti kannattavampaa omistaa sähköauto.

 

Meidän perheelle sopivaa ohjelmaa on tällekin päivälle löytynyt perhekahvilan kuin myös urheilukisojen muodossa. Jälkimmäisiin otimme osaa.Elämän meno täällä ei olekaan niin verkkaista, kuin ennalta oletin.

 

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *