VAATTEITA EKOSTI KIRPPARILTA?

VAATTEITA EKOSTI KIRPPARILTA?

Kirpputoreilu on ekoa tai epäekoa, käyttötarkoituksesta riippuen. Kirpparit mahdollistavat osaltaan kerskakulutuksen, toimiessaan ”ekologisena” sijoituskohteena käytöstä poistetulle materialle. Tosielämässä käytetyistä tavaroista murto-osa löytää uuden kodin. Materiaalien kierrätyskin on vielä sen verta lasten kengissä (vaikkakin jatkuvassa kehityksessä), että suuri osa näistä ”ekologisesti” kiertoon päätyneistä vaatteista palaa tuhkaksi.

Ja mikä pahinta, suomalaisen nettishoppailija-Ainon tuhkat saattavat syntyä Afrikan mantereella saakka. Hyväntekeväisyyskirppareista esimerkiksi Uff vie kotimaassamme myyntiin kelpaamattomat kuteet Afrikkaan, jossa useat maat haluavat kieltää käytetyt tuontivaatteet. Ensinnäkin siksi koska heidän oma talous kärsii toiminnasta ja koska vaatetta toimitetaan yli tarpeen. Jopa niin paljon, että niitä saatetaan käyttää polttopuiden sijasta. Ja jokainen voi vain kuvitella, missä jamassa jätejärjestelmät ovat maissa, joissa Euroopan näkökulmasta tarvitaan meillä päin lumpuksi kutsuttavaa vaatetavaraa. (Lukuunottamatta lumpun kippaamista kolmansiin maihin, arvostan Uff:in toimintaa.)

Eettisintä olisi kantaa vastuu jätteestämme itse. Maassa jossa sen tuotamme ja kaikella sillä osaamisella jonka omaamme. Ja jota jatkuvasti kehitetään. Pikamuoti, jolla on osansa lumppuongelmassa, tuottaa järkyttävät määrät päästöjä ja saasteita jo ilman loppusijoittamisen vaatimaa rahtaamista merien yli.

”Taviskirpparit” eivät (ainakaan suorasti) hämmennä Afrikan ylikiehuvaa vaatesoppaa, mutta siellä saatetaan kerätä uuden sesongin (joita tänäpäivänä on laskutavasta riippuen, jopa 52 vuodessa) pohjakassaa edellisen kauden kuteilla. Tahtomattaan saattaa siis tukea toisen ekologisesti kestämätöntä shoppailukierrettä.

On ok hommata päiväksi hääpuku ja laittaa se tarpeettomana kiertoon. On myös ok laittaa väärän kokoiset vaatteet kiertoon. Mutta ei ole ok ostaa kukkamekkoa tänään, kukkamekkoa huomenna, heittää edellinen kirpparille ja aloittaa uudestaan taas seuraavana päivänä. Se ei ole mitenkään päin kestävää. Se on omien aivojen viherpesua.

Mutta silti käytetyn vaatteen ostaminen on uutta ekologisempaa, mikäli se vain tehdään tarpeeseen. Siinä säästetään yhteistä maapalloa aikatavalla, kun ei tarvitse jokaisen puuvillapaitaa tai farkkuja varten kuluttaa litratolkulla vettä, alueilla joilla siitä koetaan pulaa. Saatika sitten saastuttaa torjunta-aineilla taikka pitkillä rahtausmatkoilla. Yhden nahkaisen kenkäparin valmistaminen vaatii 8000 litraa vettä. Puuvillaa oleva t-paita imee valmistusvaiheessa 2000 litraa vettä. Nahkakenkäparin vaatimalla vesimäärä täyttäisi, YK:n laskutoimitusten mukaan, yhden ihmisen vuosittaisen vesitarpeen vesipulamaassa.

Kuidun luominen kankaaksi, siitä vaatteeksi, kankaan, osien sekä valmiin vaatteen kuljettaminen ympäri maapalloa on vaatinut jo niin paljon luonnonvaroja, että on vain ja ainoastaan kohtuullista, että vaate jatkaa kierrossa niin pitkään, kuin suinkin mahdollista. Kirppariostamisen ekologisuus piilee siinä missä muuallakin, kohtuudessa.

Miksi sitten meidän nukkavierut seilaavat meriä? Koska raha. Afrikan päässä esimerkiksi se Uff myy toimituksensa paikallisille yrittäjille. Tarkoitus on luoda työtä, mutta kuten aiemmin tuli sanottua, kolttuja on yli tarpeen. Todennäköisesti myös myyjiä. Äkkisältään ajateltuna voisi uskoa oman tekstiiliteollisuuden elvyttämisen luovan työtä enempi.

Suomeen jäävät hävitystä vailla olevat vaatteet ovat suuri kuluerä. Jätekulut nakertavat loven kehitystyöstä, johon Uff varoja tavoittelee myymällä käytettyjä vaatteita. Joten vastuu vaatteen kierrättämisestä on meillä kuluttajilla. Jokainen käyttökelvottomaksi kulutettu vaate vähemmän Uff:in laatikossa on vähemmän afrikkalaisessa nuotiossa tai penni enemmän koulutusta vailla olevien kassassa.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *